Ihmisroskat 1. Luku

Lyhyt johdatus maahanmuuttokriittiseen utopiaan.

  1. Luku

Eiks tota vitun hinttaria vois pistää johonkin betonibunkkeriin jossa ei oo ovia tai ikkunoita ilman ruokaa ja sekaan rottia niin perkeleesti!!!!!!! Pari päivää semmosessa bunkkerissa ilman ruokaa ja unta ja neekerit hakkaamassa ni jo luulis et unelmat on vähän toisenlaisii!
250 tykkäystä.

Leevi ei muista enää, onko se tapahtunut vai ei. Hänellä on hajoavassa mielessään selkeä kuva loputtomasta pimeydestä, näykkäisyistä paljaissa jaloissa, käpertymisestä nurkkaan. Hän muistaa pienet kynnet raapimassa ihoa. Metelin, joka piti valveilla – tärykalvot rikkovan hilpeän diskopopin, jonka jokainen isku tuntui hajottavan pään. Valon, joka sattui silmiin aina tasaisin väliajoin. Tavallaan helpottavat lyönnit, jotka katkaisivat rutiininomaisen nurkkaan käpertymisen. Hän muistaa nälän, joka sattui, miten se sai hänet voimaan pahoin. Samaan aikaan hän tiedostaa, ettei sitä välttämättä tapahtunut. Yhtä hyvin hän on voinut kuvitella sen kaiken humalapäissään ja kauhun lamaannuttamana, tällaisina samanlaisina hetkinä, kun hän on odottanut tuomiotaan. Totuus on pelkkä sana, joka ei merkitse enää mitään. Sekin verho, jonka hän tietää joskus olleen todellisuuden ja oman mielen kauhujen välillä, on lopullisesti pois. Jäljellä on enää loputtomat sirpaleiset muistikuvat, joista hän ei saa enää otetta. Painajainen, joka pitää häntä hereillä, eikä koskaan mene pois.

Sinä olet kyllä yksi helvetin ääliö! Naiivi typerys! Kaikki on sinun syytäsi, tajuatko? Oliko pakko ruveta leikkimään moraalisesti ylempää, häh? Miksi vitussa sinun täytyi julkaista se helvetin kirjoitus? Nyt sinun takiasi pikkusiskosi joutuu kärsimään. Tiesit, että he löytävät hänet! Tiesit ihan hyvin, mutta et moraalisessa sokeudessasi välittänyt paskan vertaa! Mitä jos vain viiltäisit vihdoinkin sen kaulasi auki? Oliko perkele ihan pakko ruveta leikkimään hyvää ihmistä?

Sinua varoitettiin menemästä maahanmuuttajien alueelle! Mutta juuri siitä halusit kirjoittaa etkä kuunnellut kenenkään mielipidettä. Et tietenkään, vitun idiootti! Eihän sinun tietysti wannabe-taiteilijana tarvitse järkipuheita kuunnella! Sinä muistat sen kirkkaasti, se palaa joskus valokuvantarkasti mieleesi, uniisi. Oli helppoa päästä sisään. Kukaan vartija ei varmasti voinut kuvitellakaan, että joku haluaisi sinne vapaaehtoisesti. Ymmärrät sen hyvin.

Vittu,, joku, neekeri vois kyl vaan raiskata tonki,, vitunSuvakkihuoran pariin otteeseen, joka reikään paskanvärisellä, kullillaan niin seki, oppis jotain todellisuudesta!! USKOMATTOMAN OKSETTAVIA ALI IHMISIÄ!!!!!!!!!!!!+++
350 tykkäystä.

Suljetun hatebook-ryhmän etusivulla on kuva vihaisen näköisestä naisesta, jolla on musta irokeesi ja kädessään kyltti, jossa lukee ”EI RASISMILLE!” Mari ei tunnista itseään. Hän sytyttää röökin. Saa sen syttymään kolmannella yrityksellä. Näkee käsien tärisevän. Näkee. Ei välitä. Joka kuukausi sama juttu. Tekee niin vitusti mieli kirkua, ettei tosikaan.

Älä valehtele itsellesi, typerä huora! Tiedät itsekin, että olet ansainnut kaiken! Olet niin helvetin ruma ja typerä lutka! Sinä pidät siitä, kun sinut otetaan väkisin! Sinä hitto vie nautit siitä, kun saat nöyristellä, ja tuntea itsesi otetuksi! Sinä pidät siitä, että saat olla heidän himojensa kohde, koska olet niin perkeleen säälittävä, ettet muusta tiedä! Se on sinun käsitykseksi hyvästä seksistä! Sinä tykkäät ihan helvetisti siitä, kun tunnet tukehtuvasi heidän elimiinsä etkä pysty istumaan, kun jalkasi vapisevat panemisen jäljiltä ja tunnet karheaa kipua sisälläsi! Sinä rakastat sitä, kun et pysty nousemaan sängyltä ja sinusta tuntuu kuin joku olisi halkaissut sinut kahtia! Sinä olet vain likainen lutka, joka tylsistyisi helvettiin, jos ei saisi kerran kuussa väkisin munaa! Sinä tiedät sen! Lakkaa leikkimästä uhria. Lakkaa leikkimästä, ettet pidä siitä!

Voisko joku vaan käydä murtamassa ton vitun homon sormet yks kerrallaan? Mieluiten joku paskanvärinen neekeriraiskasri.. :DDD
170 tykkäystä.

Leevi katsoo nuoren miehen kuvaa Hatebookissa. Mustia, kasvoille valuvia hiuksia. Asiallista ruutupaitaa. Väärän väristä ruutupaitaa, liian värikästä miehelle. Pitkää mustaa hametta, jossa on pitsiä, mutta ei mitenkään liikaa. Hän yritti pukeutua hillitysti. Ei hän halunnut provosoida. Hän halusi vain pukeutua, kuten oikealta tuntui. Mies näyttää tyyneltä – kuin tietäisi, että häntä kuvataan, mutta ei välittäisi. MINULLA ON UNELMA, sanoo kyltti, mutta Leevi ei enää muista, mikä se unelma oli, ja miksi hän oli juuri sen lauseen siihen kirjoittanut. Silloin se tuntui merkitykselliseltä. Jos hän ei tietäisi katsovansa omaa kuvaansa, hän ei olisi varma siitäkään. Mutta mitä hän oikeasti enää tietää?

Leevi huokaa raskaasti. Tuntee, miten huokaus tukahduttaa ilman hänen keuhkoistaan. Juo nopeasti. Kiroaa, kun ei tule humalaan, juo taas. Tuntee kyyneleet kurkussaan. Kiroaa, kun viski ei auta eikä vie tuskaa pois. Hän haluaisi muistaa, mikä se hänen unelmansa oli. Se tuntuu kovin kaukaiselta.

Muistat kontteja muistuttavat metalliset parakit, joissa maahanmuuttajat nukkuivat. Lapset pelaamassa rikkinäistä jalkapalloa asvaltilla. Loputtomasti myrkyllistä savua yskivät tehtaanpiiput. Tukahduttavan kuumat tehdasrakennukset, joissa he työskentelivät päivän puuduttavissa liukuhihnatöissä, siivoamassa, tai lastaamassa tavaroita. Heidän päivänsä kuluu ilmaisissa töissä, joista he saavat vastineeksi ruoka – ja vaatekuponkeja. Tapasit niin monia, jotka olivat menettäneet toivonsa jo siinä määrin, etteivät he enää välitä, vaikka heidät karkotettaisiin omaan maahansa kuolemaan. Tapasit vielä useampia, jotka olivat asuneet Suomessa koko ikänsä, tehneet täällä uransa ja sitten päätyneet tänne, koska heillä oli tumma iho.

Pantavan näkönen horo. Ehkä sekin,, vois ottaa vähän rehellistä suomalaista kullia niin paranis, tosta maturakkaudestaan. 😀 Tota narttua, ois kiva panna perseeseen. Kulli ihan kova kun noita tissejä kattelen. Mut, ei niitä mielipiteitä, kyl kestäis. :DD
200 tykkäystä.

Mari tuntee vastustamatonta halua vastata kommentoijalle, että painuisi nyt jumalauta jo runkkaamaan ihan keskenään jonnekin, missä aurinko ei paista, mutta hillitsee itsensä. Ei siitä mitään hyötyä olisi. Se varmasti vain pahentaisi tilannetta.

Olet helvetti vieköön itse aiheuttanut tämän tilanteeseen itsellesi! Oliko pakko mennä sinne helvetin mielenosoitukseen, häh? Oliko pakko? Kuka sinut sinne pakotti? Vastaa minulle, lutka! Niin maataan kuin pedataan, perkele! Yhtä hyvin voisit olla patja! Likainen, haiseva patja, jonka päällä kenellä tahansa on oikeus maata ja käyttää miten tahtoo! Voisit yhtä hyvin olla muovinen seksinukke ullakolle unohdettuna, sellainen joka on unohdettu pestä käytön jälkeen! Sitähän sinä oletkin! Ja sinä tiedät, että sitä sinä haluatkin olla! Onneksi olkoon! Olet juuri saavuttanut sen, mitä olet tältä elämältä koko ajan halunnutkin, sinä säälittävä huora!

Jaa että oikein unelma… Vittu minula, on liekinheitin!!!!! Ja sillä kärventäisin oikein, mielelläni ton, vitun homon pallit!!!!!!!
150 tykkäystä.

Leevi hautaa kasvot käsiinsä, ei todella haluaisi tietää, mitä kommentoijien päässä liikkuu. Juo viskiä. Hankkiudu nyt vain känniin, hän sanoo itselleen. Hän luuli joskus, että on helpompaa, kun tietää etukäteen, mitä tulee tapahtumaan. Ei se ole. Ei koskaan ole.

Kaksi viikkoa maahanmuuttajien alueella ja jo silloin olit varma, että sinulta lähtee henki! Nukuit samoissa vetoisissa parakeissa, joissa kylmyys tunkeutui luihin ja ytimiin asti, likaisilla patjoilla tai paljaalla lattialla. Siihenastisessa elämässäsi se oli pahinta, mitä sinulle oli koskaan tapahtunut. Aloit nähdä harhoja silkasta väsymyksestä. Joka kerta, kun yritit nukkua, vapisit niin pahasti, että pelkäsit tosissasi paleltuvasi hengiltä. Kun sinulle nousi korkea kuume, eräs perheenäiti toi sinulle ainoan vilttinsä ja keitti sinulle kaasukeittimellä teetä, jota oli kuljettanut kotimaastaan asti. Et voinut muuta kuin itkeä kiitollisuudesta. Tuijotit hänen suuriin tummiin silmiinsä ja vannoit kertovasi kaiken. Vannoit tekeväsi kaikkesi, että asioihin tulisi muutos. Sinä todella kuvittelit, että kirjoituksesi muuttaisi jotain. Olit vielä hölmömpi kuin nyt. Tiedät nyt, että moisen toiveen elättely oli naiivia ja helvetin typerää.

Saatana tommoset kuplassa elävät,, suvakkinartut pitäis telottaa saunan, takana ilman oikeudenkäyntiä!!!!++ Vähän on taas tollakin lutkalla liikaa hiekkaa, pillussaan. :DD
330 tykkäystä.

Aina jossain vaiheessa joku ehdottaa teloitusta saunan takana. Mari on odottanut sitä niin usein, ettei jaksa enää edes välittää, jaksaa juuri ja juuri hymähtää sille pilkallisesti, sytyttää uuden röökin. Hän toivoo vain humaltuvansa. Olisi ikävää, jos joutuisi lähtemään tästä maailmasta selvänä.

Kai sinä nyt tajuat, että et sinä ole enää mikään ihminen edes? Et ole yhtään mitään! Olisi helvetin paljon parempi, jos vain ampuisit kuulan kalloosi, mutta ethän sinä uskalla vai mitä? Ei sinulla hitto vie ole rohkeutta edes siihen, vitun säälittävä huora! Toivottavasti se sattuu ihan perkeleesti, mitä sinulle sitten tapahtuukin! Taidat tällä kertaa päätyä sinne saunan taakse, typerä narttu! Toivottavasti päädytkin! Sinä kuolet tänään ja tiedät sen. Ja sinä et edes pelkää enää, koska et vittu enää osaa pelätä! Sinä olet tappanut ihmisen sisältäsi!

Mari avaa puhelimeltaan chatin ja huomaa Leevin olevan online-tilassa myös. Ennen kuin hän ehtii tervehtiä Leevi kirjoittaa jo.

Leevi sanoo: Onko sullakin tulossa taas kulttuurien kohtaaminen?

Mari hymähtää. Leevillä on näissä asioissa joko kuudes aisti, tai sitten meillä on kohtaamiset aina samaan aikaan. Kulttuurien kohtaaminen. Kuinka viaton nimi. Kuinka suurta ironiaa se kätkeekään sisäänsä. Se on kaikille suvakeille pakollinen toimenpide. Se, mitä kohtaamisessa tapahtuu, on kriittisten nettikeskustelijoiden päätettävissä. Tykkäämällä äänestetään kaikkien mielestä paras rangaistus suvakkina olemisesta. Demokratiaa parhaimmillaan.

Mari sanoo: No joo, mistä sä aina arvaat nää jutut? 😀 Kohta sitä varmaan saa neekerimulkkua joka reikään tai sit suoraan saunan taakse. Mitäs sulla?

Vittu toiki jätkä,, on ihan vitun naurettava!!!!!! Mulla on vittu unelma, et voin leikata suvakkihomolta kullin irti!!!!!
200 tykkäystä.

Leevi ei katso kommenttia. Hän katsoo kelloa. Juo viskiä. Tuntee, miten jokainen sydämenlyönti sattuu. Haistaa kauhun hengityksessään, huoneilmassa. Maistaa sen tupakassa. Tuntee sen humalan läpi paljaana. Kauhu repii sisältä päin, raapii tietään ulos kehosta, tuntuu vatsanpohjassa asti. Hän tietää. He tulevat aina samalla kellonlyömällä ja raahaavat itkevää Annia mukanaan. Silloinkin, kun he eivät ole täällä, he kuitenkin jotenkin ovat, joka hetki. Joka hetki Leevi kuulee heidän naurunsa.

Kuvasit kaiken maahanmuuttajien alueella. Lupasit heidän epätoivoisille kasvoilleen, että kerrot heidän tarinansa. Vannoit heille, että kerrot heidän tarinansa kaikille. Joka hetkenä kun et työskennellyt, kirjoitit. Kirjoitit kuin riivattu, nukkumatta, syömättä ajatellen vain kaikkea kokemaasi. Ajattelit, ettet selviä tästä, mutta kirjoitit silti tai juuri siksi. Kirjoitit horkasta tärisevin käsin, väsymyksestä uupuneiden silmin, vuorotellen kuumeesta hikoillen ja kylmästä vapisten. Kirjoitit, kun muut nukkuivat. Kirjoitit, kun vartijoiden silmä vältti, ja sait pienenkin tauon töistäsi. Toiset suojelivat sinua ja tekivät sinunkin työsi sillä aikaa, kun kirjoitit. He sanoivat, että kirjoittamisesi oli tärkeämpää kuin heidän työnsä. Sinun kurkkuasi kuristi, mutta jatkoit kirjoittamista.

Leevi: Onko isokin ero tykkäyksien kanssa? Älä käytä tota vitun sanaa. En todellakaan kuuntele sulta kaikista ihmistä tommosta paskaa.

Voisko joku sulkee tonki vitun punikkihuoran eläintarhaan vaikka tiikerin kanssa samaan häkkiin? Ja pari karvaranneraiskaria sekaan!!!! Siinä ois sillekin monikullttuurissuutta saatana!!!!!!! En oo mikään rasisti, mutta vittu noi ihmiset oksettaa mua!!!!!!!!!!!!!
260 tykkäystä.

Mari: Haista ite. Älä nyt vittu jaksa saarnata. Ei nyt oikeesti jaksa kuunnella tota paskaa yhtään.

Leevi on hetken hiljaa, näytön tyhjyys väreilee heidän välillään. Mari juo nopeaan tahtiin. Katuu tylyyttään, mutta ei saa sitä sanottua.

Leevi: No vittu oo sit rasisti. Sama se mulle oon. Voithan sä saman tien kutsua muakin hinttarineidiks sitten.

Mari lukee Leevin viestin, vihaa itseään.

Miksi käytät heidän kieltään? Leevi on oikeassa, olet kusipää. Noinko paljon sinä arvostat parasta ystävääsi? Jumalauta nyt oikeasti! Etkö tajua, että juuri tuota he haluavat – haluavat sinun tottuvan tuollaisiin sairaisiin luokitteluihin ja heidän kielenkäyttöönsä! Sinä olet täällä, koska et alun perinkään ole hyväksynyt sitä, miksi aloittaisit nytkään sen hyväksymisen? Yritätkö ruveta nuoleskelemaan, että pääsisit kriittisten puolelle? Sinnekö sinä haluat? Nettikeskustelijoiden sekaan tuomitsemaan suvakkeja ja tykkäämään kidutusfantasioista? Niinkö? Sinnekö sinä hitto vie pyrit! Vastaa minulle! Olet säälittävä! Toivottavasti päädyt tällä kertaa sinne helvetin saunan taakse! Näinkö helposti päästät irti kaikesta siitä, mikä on sinulle aiemmin ollut tärkeää ja kaikista arvoistasi? Häpeäisit! Olet juuri niin helvetin oksettava ali-ihminen kuin he sanovatkin sinun olevan! Typerä, heikko huora! Sinun pitäisi kuolla pois!

Mari pudistaa päätään, yrittää vaientaa päässä kirkuvat ajatukset ja solvaukset, jotka nousevat esiin, ottaa huikan viskistä. Hän ei halua myöntää itselleen, että juuri sitä hän olisi halunnut. Hän on valmis melkein mihin tahansa, että olisi päässyt pois sieltä helvetistä, joka hänen ympärilleen oli muodostunut.

Suvakkimädättäjille kuula kalloon!!! Hinttineidit saunan taakse!!!!!!!!
200 tykkäystä.

Leevi huomaa toivovansa, että kommentilla olisi enemmän tykkääjiä. Hän sytyttää röökin, ties kuinka monennen matelevien minuuttien aikana, tyhjentää viskiä. Se on ainut tapa saada ajatukset vaikenemaan. Hän ei halua ajatella mitään. Tässä vaiheessa on vain hyvä idea saada känni päälle. Ei hän tätä odotusta ikinä selvin päin jaksa. Viski tekee hänet pelottomaksi, hukuttaa kaiken suloiseen unohdukseen. Hän on odottanut verenhimoisen lauman lopullista tuomiota samalla tavalla niin usein, että alkaa jo turtua siihen. Ajatukset kirkuvat hänen päässään edelleen.

Entä jos vain tappaisit itsesi nyt? Mitä he tekisivät? Mitä he sille mahtaisivat?

Tunnet hajoavasi. Et halua muistaa, etkä ajatella. Mutta et voi olla ajattelematta. Näet sen kuin se tapahtuisi taas silmiesi edessä. Kuulet ne huudot. Naurun. Tunnet kuristavan tunteen kurkussasi. Et pysty liikkumaan vaikka haluaisitkin. Et hallitse omaa kehoasi, hengität pienin henkäyksin, terävin satuttavin vedoin. Anni pyristelee vastaan, mutta ei voi mitään miehille jotka riisuvat hänet raa’asti, käsittelevät häntä kuin lihapalaa. Pikkusiskosi. Miten saatoit sotkea hänet tähän, helvetin kusipää! Jumalauta sinä olet paha ihminen! Joudut helvettiin tuosta hyvästä! Paitsi että olet siellä jo.

Mari: Oon pahoillani. Anteeks oikeesti. En mä tarkottanut sitä silleen.

Leevi ei vastaa.

Suvakit on pelkkiä vitun elukoita! Kaktus pilluun tommosille! Eipähän suatanat ainakaan sit sikiä!!!!!!!!!!!
255 tykkäystä.

Mari sytyttää ties kuinka monennen röökin tänään. Tyhjentää viskiä pitkin kulauksin.

Tietysti sinä muistat sen! Muistat joka sekunnin, älä teeskentele, huora! Näytit keskisormea natsikulkueen johtajalle ja käskit hänen syödä paskaa. Oliko pakko perkele? Poliisit käskivät sinua painumaan vittuun ja lopettamaan sen provosoinnin. Olisit vain suosiolla painunut vittuun! Vitun huora sinua pitäisi potkia perseelle tuosta hyvästä! Muistat salamavalon, sen ohikiitävän virnistyksen. Kylmän tunteen kurkussasi, kun tajusit pelkääväsi. Tajusit, että halutessasi he löytävät sinut, he tietävät kuka sinä olet. Se oli päivää ennen syntymäpäivääsi. Kyllä, sinä muistat, kun täytit putkassa kaksikymmentä ja viereisessä kopissa istuva Leevi yritti sen kunniaksi salakuljettaa putkaan pienen pullon konjakkia. Muistat sen sirpaleina, satuttavina huutoina pääsi sisällä. Etkä haluaisi muistaa, mutta et voi sille mitään.

Mari: Leevi? Ootko sä siellä? Oikeesti ei ollu tarkotus olla inhottava. Mä vaan… Hitto Leevi. Kai sä nyt jumalauta tiedät, et mulle on yks ja vitun sama vaikka sä kiihottuisit kylmästä riisistä?

Leevi: Tiedän.

Mari: Leevi älä tee tätä. Mä en oikeesti kestä jos sä oot mulle vihanen. En just nyt. Anna anteeks jooko, mä olin tyhmä.

Mari ottaa huikan. Kyyneleet polttavat kurkussa. Hän pystyy kyllä kestämään ajatuksen kuolemasta, mutta ei siitä, että vielä viimeisillä hetkillään, hän olisi riidoissa parhaan ystävänsä kanssa. Tietysti on hyvin mahdollista, että raiskaus saa tässä vaiheessa enemmän tykkäyksiä, eihän nettikeskusteluja voi koskaan täysin ennustaa.

To be continued…

 

Mainokset

Susinarttu ja pikkunatsi

Vaka vanha susinarttu
Tietäjä iän-ikuinen
Kohtas nuoren arjalaisen
Pikkunatsin paskiaisen
Sanoi nuori arjalainen
Laiha poika lappalainen:

”Hyväpä aatteeni tieto
Homma sitä parempi
Oma tietoni ylinnä
Suvakin vertoja vetävä
Itse haastan narttuseni
Sanelen sanelijani.”

Sanoi tuohon noitaneito,
Lausui tietäjä iän ikuinen
Sanan virkki, noin nimesi:

”Oh mun vähä pikkunatsi
poika pienisieluinen,
Luuletko selviäväsi,
Tämän tiedon tietäväsi,
Mieti toiste, laiha lapsi,
Mieti kerran, kaitaposki!
Aivoillasi ajattele,
vaikka mielesi tekevi!
Väisty tieltä laiha natsi
Kotihisi poika rukka,
Himmene jo hiiden hurtta,
Maahasi manalan rakki!”

Ei tuostana tottele nuorna natsi,
Ei kuunnellutkana laiha poika,
Jos ei hullu niin on himmi,
Vähämieli on jo vallan.

Kuin silloin sanottanehen,
miten silloin virkatahan
Kun mieli miehen tekevi,
Muttei aivot ajattelevi,
Rasistiksi ryhtymähän
Natsiksi kasvamahan
Pakolaista tappamahan
Suvakkia silpomahan?
Ketä silloin kutsutahan,
kenet avuksi huudetahan?
Näin jo mietti punikkihuora
Susinarttu iänikuinen
Mielessänsä kyseleskeli
Ajatteli aivoillansa:

”Kutsunenko kalmanväen,
kauan liekona levänneen,
Huudanko hiiden huorat,
homesuut huoneistansa,
Vaiko vedenväen valehtelevan,
vitun vihat sisältäni,
rasistille riehuvalle
fasistille melskaavalle?
Kun ei lie minussa naista,
akan tyttäressä narttua,
tämän rienan siistijäksi,
tämän tahran pesijäksi,
Tämän väen paimeneksi,
hyvän kalman kaitsijaksi.
Panenko parempiani?
Ketä kutsun, piika poloinen?”

Kuu paistaa heleästi,
Natsi nauraa karkeasti
Käsillänsä kuristeli
Ranteillansa ravisteli
Susinartun suvaitsevan
Punikin pahan porton
Julmistui jo noidan narttu
Vihastui tietäjä iänikuinen

Jo lauloi luinen likka
Paha portto irtolainen
Koditon kiertolainen
Jo loitsi neito hurjanlainen
Sanoja sanan-alainen,
Hiiden huora hillitön,
Lemmon lutka estoton,
Sanan virkki, noin nimesi:

”Kalman neito kaunoinen,
Surman piika hienohelma,
minua et saa mukaasi!
Verivalani valuvat hiekkaan,
lupaukset syntyvät rikottuina,
mutta minua et perkele vie.
Minulla on voimasanat kanssani,
kirosäkeet turvanani,
Raivon voima syvällä,
vitun väki sisälläni!”

Tunsi voiman ruumiissansa,
Mahtisanat kehossansa,
Vahvat sanat lausutteli
Loitsunsa lauleskeli:

”Kiputyttö Tuonen neiti,
joka istut kipukivellä,
Kipuvuorta vääntelet.
Kuule sanat martaan kuusta,
loitsuni vitun vihasta.
Minä olen kalliolla nukkuja,
Kipuvuorta kiipeävä,
Väkijuoman villitsemä,
tuliliemen hurjistama.
Olenhan lehtolapsi loskakelin,
pakana lumeen syntynyt.
Surman säikyttäjä,
Kalman karkottaja,
räyhähengen tuudittaja.
Mielihallan manailema.

En ole orja sielultani,
piika nätti mieleltäni.
Olenhan pedon tytär mielipuoli
Olenhan Lapin noidan liekuttama,
Kiputytön kiikuttama,
Vammattaren riepottama
Syntymässä raivostunut,
kohdussa kiukustunut.
Olenhan suvakkihuora julmistunut,
Vihainen isänmaan vihollinen,
epäkansalainen unohdettu
ihmisroska ohitettu!

Kun ei lie minussa naista,
noidan tyttäressä naarasta,
niin panen parempiani!
Kutsun joukot Tuonelan,
martaan miehet, lemmon lutkat
Tuekseni, turvakseni,
väekseni, voimakseni
Tässä työssä työlähässä,
tuskassa kovassa.
Nostan maasta kulkuriveljet,
pellosta pirihuorat,
Kaikki kadun kodittomat,
Hiekasta huumehörhöt,
joka porton hienohelman.
Sekä juopot kaikenlaiset,
viinan viemät vähämielet,
Mielikarvaat mielipuolet,
kaikki hullut haudastanne,
sieluttomat syvänteestä,
Sillan kaiteella seisovat.
Tyhjyyteen putoavat, takaisin katsovat,
Turvapaikasta haaveilleet,
Aikaisin lähteneet,
Ihmisroskat monenmoiset
Riesaksi rasistille,
Surmaksi suvaitsemattomalle!”

Näin noitui susinarttu
Vaka vanha vainonlainen
Manaili manan majoille,
kailotteli Tuonen tuville,
tämän kirkon kalmistolle,
näiden katujen kulmille.
Rasitteeksi rasistille
Vihaksi vähämielen.
Huusi huora hiisillensä
Kailotteli lemmoillensa
Sanan virkki, noin nimesi:

”Haastan teille veriveljet
Maanjuoksijat, mierolaiset,
Kodittomat, kiertolaiset,
Narkkarit vapisevat,
Huumehörhöt hytisevät.
Juoskaa sisareni siveettömät,
hurmeiset Hiiden huorat.
Rappukäytävien loukoista,
tuulen tehdyistä tuvista,
ahoista ahtaanlaisista,
korvista turvattomista
Pitkiltä pihoiltanne.

Huudan teille kadulle paleltuneet,
käsiini mädäntyneet.
Käykää tänne kutsuttaessa,
likan näin loitsiessa.
Tulkaa luokseni!
Väekseni, voimakseni
tuekseni, turvakseni.
Tässä maailmassa kovassa,
tämän tuskan tuntevassa.
Kuulkaa minua kalmanväki,
Väki vanha voimallinen,
kauan liekona levännyt,
maan sisässä mädännyt,
homesuut huoneissansa!

Jos ei tuosta kyllin liene,
Jos et tuostana tottele,
Tuonen tytti, martaan portto,
Kalman neito, tulen lautta,
Surma sievä Saatanani,
Kivutar, hyvä emäntä,
kaiken tuskan kassapäinen,
Vammatar valio vaimo,
joka uit Tuonelan joessa.
Kuulkaa lauluni raivoisa,
Vihapuheeni vimmainen!
Väkijuomalla nuoret nostetahan,
vanhat vahvoilla sanoilla.

Herää susi sielustani,
peto kaunis mielestäni
Hiiden Akan synnyttämä,
Pirun neidon sikiämä,
Metsän vapaa juoksija,
Sinä salassa surmattu
Sisälleni haudattu.
Tule Surma suota myöten,
säkkijärven jäätä myöten
Tapa natsi laulamasta,
rasisti rääkymästä!”

Jo itkivät tunturit,
Kollottivat kivipatsaat,
Valitteli vuorenväki.
Vuotivat vainiot verta,
Noruivat niityt hurmetta,
Pellot elämännesteitä
Manasi maanväki.
Jo kiehuivat järvet,
Kuohuivat meret,
Poreilivat pienetkin joet,
Vaka vanhan kyynelistä
Alta kulmain kulkemista
Läpi päänsä vieremistä
Valpastui vedenväki.
Jo nyt kuultiin kummia
Kuului mekkala metsästä,
Karjunta kauhea korvesta,
Kiiri kaduilta kailotus,
Raivo rappukäytävistä,
Laulu hurja kodittomien,
Veisu vanha osattomien
Vastaus vanhan väen
Tämän kirkon kalmistoista
Tämän kadun kulmauksista.

Nousi maasta kulkuriveljet,
Ryömi ruumiit rappukäytävistä
Hiekasta huumehörhöt,
Pelloista pirihuorat.
Vainioilta vanhat kaunat,
Punikkihuorat pitkiltä pihoilta,
Lahtarilutkat lepäämästä
Teloitetut tantereesta,
Mestatut mullan alta.
Vammattaren viljelemät,
Kiputytön kasvattamat.

Tuli vuorilta vanhat juopot,
Kulmakunnan kylähullut,
Kallioille kylmettyneet,
Tuuleen tupaan tehneet
Metsässä makoilevat.
Tuonen Tytin turvaamat
Väkijuoman varjelemat

Nousi merestä mielettömät,
Niemistä nimettömät,
Pohjasta paperittomat,
Vedestä vihaa paenneet,
Matkalleen kadonneet.
Kohdussa kauhistuneet,
Sodissa syntyneet,
Räjähdysten raiskaamat,
Surman piian sikiämät,
Kalmanväen kiikuttamat,
Homesuiden liekuttamat
Hukkuneet huivipäiset,
Mustat lapset mädäntyneet
Kaikki maailman unohdetut.

Sieltä kohosi vanha väki
Kauan liekona levännyt,
Sisarensa suojaksi,
Turvaksi tuntemansa,
Osattomalle osaksi
Kyynelehtivälle kaitsijaksi
Tappoi natsin nauramasta,
Rasistin riehumasta
Näillä muinoin muistetuilla
Noilla synnyillä syvillä
Joit ei tiiä kaikki natsit
Ymmärrä eräät urohot
Tällä inhalla aattehella
Likaisella liikkehellä
Näilla raukoilla rajoilla
Poloisilla pohjanmailla.

gallen_lemminkaisen_aiti

Sinä suomalainen nainen

Ensimmäinen reaktioni oli hysteerinen nauru, jota en kyennyt lopettamaan. Nauroin vedet silmissä kunnes tajusin, ettei kyse ollut vitsistä. Että sehän oli ihan totta. Voi mikä uutinen, ajattelin! Suomessa ei ole siis ollut koskaan seksuaalista häirintää, paitsi nyt tietysti. Olin siis sittenkin kuvitellut kaiken. Ehkä kyse on koko ajan ollut vain naisellisen tunteellisista aivoistani, tai menkkaraivokohtauksista joissa liioittelen kaikkea. Tai tietysti minulla myös saattaa olla hiekkaa pillussani, mistäs minä sen tietäisin?

Mutta vakavasti puhuen. Hyvät suomalaiset naiset! Kai te nyt ymmärrätte, että arjalaisina te olette arjalaisten omaisuutta, heidän naisiaan. Vain heillä on oikeus koskea teihin. Tietysti heillä on siihen oikeus, ja teidän nyt pitäisi vain myöntää, että se on teidän syynne. Mitäs hymyilitte vihjailevasti sille miehelle baarissa! Tietysti se tarkoittaa sitä, että hänellä on oikeus yrittää työntää käsi haaroihisi, koska sehän on avoin kutsu jokaiselle miehelle! Jokainen mies alkeellisilla hormoneillaan aistii sen, että olet kiimainen narttu, joka pyytää sitä. Mikä tässä nyt on niin vaikea ymmärtää? Miksi te puhutte tällaisista asioista ihan kuin se olisi jonkinnäköinen ongelma, hyvät arjalaiset naiset? Onko teillä taas kuukautiset, kaikilla yhtä aikaa? Ongelma on vain se, että nämä mustat miehet eivät tiedä paikkaansa, kuten ette tekään. He yrittävät käydä apajille, ja eihän se nyt käy laatuun, vai mitä? Kai te nyt tajuatte sen, hyvät mustat miehet?

Kai sinä nyt hyvä arjalainen nainen ymmärrät, että jos keikuttelet sitä söpöä pikku persettäsi tanssilattialla tai satut kulkemaan miehen ohitse, hänellä on täysi oikeus puristaa sinua perseestä? Ja se, että sinä käsket hänen painua sinne minne aurinko ei paista, johtuu vain kuukautiskivuista tai siitä, että unohdit ottaa hiekan pois pillustasi. Muistapa kuule seuraavalla kerralla ottaa se pois, jookosta? Katsos, kun mies ei pysty hillitsemään itseään sen näyn nähdessään. Ja sinun täytyy ymmärtää sitä, koska hän on vain mies eikä miehiltä voi putkiaivoina odottaa sitä, että heillä olisi käytöstapoja. Kai sinä nyt tajuat kuitenkin, että sinä olet tietämättäsi kiimainen lutka, ja jos sanot ”ei”, et sinä sitä tarkoita kuitenkaan. Kyllä suomalainen mies tietää sinua paremmin, mitä sinä todella haluat kehollesi tehdä ja kenen haluat itseäsi koskevan!

Ja kai sinä nyt herranjumala entisenä pornotähtenä sentään sen verran tajuat, että totta kai sinun kehosi on yhteistä omaisuutta sen jälkeen, kun olet sitä julkisesti tuolla tavoin esitellyt? Mikä tässä nyt on niin vaikea ymmärtää? Itse asiassa sinähän voisit ruveta jakamaan pillua kaikille epätoivoisille miehille, jotka eivät saa naista, koska sinähän todistetusti pidät siitä! Eihän sinulla tarvitse olla mitään oikeutta omaan kehoosi enää, vai mitä? On se nyt niin, että entisen pornotähden tehtävänä on avata reitensä ihan kaikille. Itse asiassa minusta on todella absurdia, että loukkaannut siitä, kun joku yrittää kuvata sinua hameesi alle. Koska onhan se kuitenkin niin, että sinä olet itse tiesi valinnut, ja sinun pitäisi nyt vain tyytyä olemaan seksiobjekti loppuikäsi. Se on sinun paikkasi ja sinun pitäisi siihen osaan tyytyä eikä ruveta leikkimään naista, jolla on jotain sanottavaakin. Pysy nyt vain hiljaa ja näytä nätiltä ja ime sitä munaa niin kaikki ovat tyytyväisiä. Itse asiassa olisit voinut tuossakin suorassa lähetyksessä vain suosiolla ottaa hameesi pois ja esitellä sitä samaa tavaraasi, jota olet niin auliisti muutenkin jo esitellyt. Kyllä nyt vähintäänkin entisten pornotähtien pitäisi olla yleisesti kaikkien käytettävissä ja kourittavissa, koska niin moni mies kuitenkin riutuu naisettomuuden tuskassaan.

Kyllä minä olen sitä mieltä, hyvät arjalaiset naiset, että meidän pitäisi vain suosiolla antaa miehille pillua joka paikassa ja koko ajan niin kaikki ovat tyytyväisiä. Se ei ole seksuaalista häirintää, se on vain sinun päässäsi, hyvä nainen. Se menee ohi siinä kuin kuukautisetkin. Keksittyjä ongelmia, hyvät naiset. Johan se kerrottiin uutisissakin! Se ei ole totta!

Aiemmin kuvittelin, että humalaisen keski-ikäisen miehen yritys kouria neljätoistavuotiasta siskoani keskellä kirkasta päivää kadulla, olisi seksuaalista häirintää. Tai se olisi seksuaalista häirintää kun humalainen keski-ikäinen mies asettaa kätensä reidelleni bussissa yksitoistavuotiaana. Nyt ymmärrän paremmin! Koska hän on suomalainen mies ja kännissä hänellä oli tietysti siihen oikeus! Kiitos kun uutisilla valaisitte tämänkin tiedon minulle! Ja tietysti se oli siskoni vika, mitäs piti sellaista paljastavaa paitaa, jossa näkyi tissivako. Ja eihän minun olisi pitänyt liikkua yksin bussissa. Nyt tiedän paremmin! Sitä ei koskaan tapahtunut, selvästikin elän jonkinlaisessa naiskuplassa. Kiitos kun kerroitte tämän minulle hyvät poliisit.

Kaikki tämä on täysin normaalia. Nyt tiedän että sekin on täysin normaalia kun pelkää mennä jatkoille, joissa on miehiä, joita en hyvin tunne. On täysin normaalia, kun naispuolinen ystäväni pelkää liikkua yksin yhdeksän jälkeen, jos on juonut muutaman oluen. On täysin epänormaalia, että mennessäni miehen luokse yöksi niin kännissä, etten pysty seisomaan, hän ei millään tavoin yritä päästä pöksyihini vaan pistää minut nukkumaan. On täysin normaalia, että siinä tilanteessa ajattelen ensimmäisenä ja automaattisesti, että taasko minun täytyy käydä keskustelu siitä panemmeko vai emme ja olen aidosti yllättynyt siitä, kun ei tarvitsekaan.

Hyvät suomalaiset naiset, meidän täytyy tietää paikkamme ja pysyä siinä. Niin että mitä jos me kaikki nyt vain keskittyisimme näyttämään näteiltä ja olisimme hiljaa?

Hyvät suomalaiset miehet. Pyydän anteeksi jo etukäteen sitä, että olen vain tyttö ja puhun näistä asioista ja demonisoin teidät kaikki. Antakaa minulle anteeksi, hyvät setämiehet, minulla on kuukautiset. Se menee ohitse, takaan sen. Ymmärrän täysin, jos haluatte, että tulen raiskatuksi tämän kirjoituksen vuoksi. Kyllähän minä nyt tyttönä tajuan sen, että minun osani ei ole puhua näistä asioista. Mutta toivon, että annatte minulle anteeksi vajavaisuuteni ja tyttöyteni, olettehan te kuitenkin miehinä minun yläpuolellani ja minä olen teidän naisenne, jota te suojelette kauheilta maahanmuuttajamiehiltä.

Prinsessa kultatukka

Olipa kerran kaunis arjalainen prinsessa Kultatukka, joka oli jo syntyessään niin kauniin arjalainen sinisine silmineen, kultaisine hiuksineen ja vitivalkoisine ihoineen että heti hänen arjalaiset vanhempansa ja kaikki kuningaskunnan arjalaiset tytön kauneuteen ihastuivat.

Niin päätettiin kuningaskunnassa pitää suuret juhlat prinsessan syntymisen kunniaksi, ja sinne kutsuttiin kaikki kynnelle kykenevät haltijattaret ja vaaleat sukulaiset. Mutta voi! Yhdellä haltijattarella oli jonkun geenivirheen vuoksi ruskeat silmät eikä sellaista tietysti voinut arjalaisissa bileissä mitenkään hyväksyä, sehän olisi ollut häväistys prinsessan kauneudelle. Niinpä jätettiin haltijatar kutsumatta.

Tästä loukkaantui kovin ruskeasilmäinen haltijatar, koska ei pystynyt näkemään omien geeniensä perimmäistä vajavaisuutta, joten hän päätti kostaa arjalaisille. Hän kutsui kaikki kynnelle kykenevät satuolennot, yksisarviset sateenkaariharjoineen, peikot epäilyttävine suhdekuvioineen, rumat maahiset punavihreine kaapuineen, lohikäärmeet jotka lensivät vasemmalla ja muut jotka eivät olleet tervetulleita arjalaisten bileisiin ja yhdessä he päättivät koota lehden, jonka nimeksi äänestettiin yksimielisesti SITÄ HUTTUA?! Heidän katalaan suunnitelmaansa kuului että heti kun joku sitä lehteä lukisi, tämä heti kuolisi silkasta turhautumisesta ja tylsyydestä, koska niin paksua ja haisevaa paskaa he siihen tieten tahtoen kirjoittivat.

Lehdestä tulikin niin paskainen julkaisu, että jopa kirjoittajat itse sitä häpesivät eikä kukaan sitä pystynyt nenäänsä nyrpistämättä lukemaan, heti leimahti sellainen haju joka sai kovimpienkin silmät kyyneliin. Tällä välin arjalaiset edelleen juhlivat, mutta kuningas oli kohmelossaan kuitenkin tajunnut moisen julkaisun olemassaolon ja kovin siitä sydämistyi varsinkin kun hän tiesi sen tyttärensä erityisen herkkää arjalaisuutta loukkaavan. Niin määräsi kuningas epätoivoisena kaikki julkaisut SITÄ HUTTUA?! – lehdestä heti poltettavaksi. Tietysti tämä ei toiminut, koska siitä leijui vielä pahempi paskanhaju valtakunnan ylle kun nämä inhottavat julkaisut isoille rovioille heitettiin.

Niin kuluivat seuraavat viisitoistavuotta rauhallisesti ja kaunis prinsessa Kultatukka varttui vaikeaan teini-ikään. Lisäksi ruskeasilmäinen haltijatar oli onnistunut muutaman SITÄ HUTTUA?!-lehden pelastamaan, hän oli odottanut aikaansa ja nyt koston päivä alkoi hänelle loistamaan. Sattuipa vielä niin, että kuningas ja kuningatar olivat poissa linnastaan juuri sinä päivänä, jolloin prinsessa täytti viisitoista vuotta. Tyttö oli aivan yksin suuressa linnassa. Lopulta hän tuli vanhaan torniin, jossa hän ei ollut koskaan ennen käynyt. Hän nousi ylös kapeita kierreportaita ja tuli pienelle ovelle. Ovessa oli lukko ja siinä vanha, ruostunut avain. Prinsessa kiersi avainta. Ovi avautui. Pienessä ullakkohuoneessa istui vanha eukko kummallisen näköinen lehti kädessään.

”Päivää, täti”, sanoi prinsessa Kultatukka, ”Mitä sinä teet? Mikä tuo lehti on?”

Niin meni pahaa aavistamaton prinsessa Kultatukka tätiä kohti ja pyysi saada katsoa lehteä. Eukko antoikin lehden hänelle. Mutta tuskin hän oli ensimmäisen lauseen lehdestä lukenut kun hän jo nukahti sadan vuoden uneen silkasta tylsistymisestä. Ja saman kohtalon kokivat piankin koko hovin arjalaiset kun he julkaisun käsiinsä vuorotellen saivat.

Niin syntyi linnan ympärille läpipääsemätön kupla arjalaisten haltijoiden toimesta, joka ympäröi koko linnan ja piti sen tiukasti eristyksissä koko maailmasta. Mutta kansan syvät rivit alkoivat kiinnostua linnasta ja yrittivät sinne murtautua. Yksi näistä oli tummaverinen prinssi, joka oli päättänyt murtaa arjalaisen kuplan linnan ympäriltä ja hän myös halusi nähdä oliko prinsessa Kultatukka todella niin ihana kuin sanottiin.

Tästä suivaantui linnaa suojelevat arjalaiset haltijat ja päättivät yksissä tuumin loihtia lohikäärmeen prinssin vastukseksi. Mutta voi! Tuskin he olivat ehtineet lohikäärmeen loihtia kun he tajusivat sen olevan väriltään punavihreä, eikä se käynyt laatuun. Niin heidän oli äkkiä loitsittava lohikäärme pois ja sillä välin, kun he yrittivät löytää sinivalkoista lohikäärmettä, oli prinssi jo päässyt sisään kuplasta nukkuvaan linnaan. Vihdoin prinssi tuli torniin ja löysi prinsessa Kultatukan nukkumasta lattialla lehti vieressään. Ja kovin kaunis prinsessa tietysti olikin, niin kaunis että prinssi kumartui ja suuteli häntä.

Samalla hetkellä heräsi prinsessa Kultatukka ja alkoi saman tien kirkua nähdessään ruskeat hiukset, sillä hän ei ollut koskaan ennen sellaista hiustenväriä nähnytkään. Rauhoituttuaan prinsessa kuitenkin rakastui mielettömästi prinssiin ja meni ilmoittamaan vanhemmilleen, jotka olivat juuri heränneet, että nyt loppui se arjalaisuuden elättely, minä haluan lapsia joilla on tummat silmät ja nyt ryypätään sen kunniaksi sellaisissa bileissä johon kaikki ovat tervetulleita. Ei vanhemmilla tähän mitään sanomista ollut sadan vuoden unen jälkeen, olihan maailma toki muuttunut siinä ajassa ja se muutos heidän oli hyväksyttävä. Niinpä kutsuttiin historiallisiin hääjuhliin kaikki eikä kukaan edes huomannut kaiken sen ruuan tuoksun alta että prinsessan kamarissa tuntui yhä pieni paskanhaju SITÄ HUTTUA?!-lehden jäljiltä.

Sen pituinen se.

Vapaus

Dialogi

Olen varsin yllättynyt blogini saamasta nopeasta suosiosta, kiitos tässä yhteydessä lukijoilleni ja kaikille kirjoitustani jakaneille. Olen näköjään wordpressin viidenneksi suosituimman kirjoituksen listalla, suuri kiitos tästä lukijoille.

Koskapa satu on minulle rakas tyylilaji, tämä kaunis satu kertoo tällä kertaa dialogin ja kohtaamisten vaikeudesta.

Tässä muuten myös linkki facebook-sivuilleni, jota kautta minua voi myös seurata. Tämän kirjoituksen ajattelin linkittää hommafoorumille dialogioppaaksi koska se on niin kovin vaikeaa.

https://www.facebook.com/profile.php?id=100011128140389

Pitemmittä puheitta päivän tarinaan.

*

Olipa kerran kaunis valtakunta, joka oli kuitenkin harmillisella tavalla kahtiajakautunut kahteen ääripäähän. Niin teki hallitsija sitten lopultakin päätöksen, että nyt oli syytä sen vastakkainasettelun viimeinkin loppua ja oli aika dialogille ääripäiden välillä. Niin kulki käsky ääripäiden johtajille, että heidän olisi nyt koko kansan edessä sovittava erimielisyytensä ja sovinnon eleenä käytävä dialogi.

Paikalle kutsuttiinkin Suvakkihuora ja Maahanmuuttokriitikko, jotka ensin toisiaan kovin epäilevästi silmäsivät, mutta suostuivat kuitenkin kättelemään ja istumaan alas saman pöydän ääreen. Molemmille annettiin pinkka lappuja, joissa oli kunnioittavia fraaseja ja tähdennettiin että toisen argumentteja pitää nyt sitten oikeasti kuunnella eikä tuomita toista heti ja mielipiteitä pitäisi kunnioittaa samanarvoisina. Tämä sovittiin. Näin sujui tietojeni mukaan dialogi ääripäiden välillä:

Suvakkihuora: No tuota mitäs sinun mielestäsi maahanmuuttopolitiikalle sitten pitäisi tehdä?

Maahanmuuttokriitikko: No, kyllä minä olen sitä mieltä että neekerit pitäisi ampua rajalle ja Suomi kyllä kuuluu niille suomalaisille jotka ovat asuneet täällä vähintään kolme sukupolvea ja ovat valkoihoisia.

Suvakkihuora: Jaa, että semmoista. No voihan sen tietysti noinkin ajatella. Mutta mitenkäs sinä sitten nuo ihmisoikeudet näet? Eikös kaikilla ihmisillä ole kuitenkin oikeus elää?

Maahanmuuttokriitikko: No ihmisoikeudethan ovat aika moniulotteinen ja monimutkainen kysymys, mutta noin ketään yleistämättä olen kyllä sitä mieltä, että ei neekereillä mitään ihmisoikeuksia tarvitse olla koska eläimiähän ne ovat. En ole rasisti, mutta olen kyllä sitä mieltä, että eivät karvaranteet mitään ihmisoikeuksia ole ansainneet ja tänne ei tarvitse kyllä tulla. Rajat kiinni!

Suvakkihuora: Niin aivan, onhan se tietysti näkökulma tuokin. Mutta tutkimukset ovat kuitenkin osoittaneet yksiselitteisesti että tummaihoisetkin ovat ihmisiä eikä rotujen välillä ole havaittu mitään merkittäviä eroja älykkyydessä. Ihmisoikeusjulistus on myös melkoisen yksiselitteinen siinä, että se koskee kaikkia ihmisiä rodusta, sukupuolesta, aatteesta tai uskonnosta riippumatta.

Maahanmuuttokriitikko: No, noi tutkimukset mihin sä nyt viittaat, on tietysti jotain kaiken maailman dosenttien sepustuksia, jotka ovat vieraantuneet tavallisten ihmisten todellisuudesta ja siitä miten nämä asiat nyt oikeasti koetaan. Olen kyllä sitä mieltä että dosenteille olisi siellä saunan takana myös tilaa.

Suvakkihuora: Niin, no voihan sen asian tietysti noinkin nähdä enkä nyt mitenkään halua vähätellä ihan sinänsä inhimillistä pelkoasi kaikkea erilaista kohtaan, mutta minun käsittääkseni oikeusvaltioon eivät kuitenkaan kuulu mielivaltaiset kuolemantuomiot toisinajattelijoita kohtaan.

 
Maahanmuuttokriitikko: No, oikeusvaltiokin on semmoinen käsite että sitä on helppo viljellä, mutta kyllä noi karvaranteet ovat isompi uhka meidän oikeuksille suomalaisina ja arjalaisena ylirotuna. Ja olen kyllä sitäkin mieltä että suvakkimädättäjät pitäisi raiskata kaktuksilla, koska ne uhkaavat jokaisen kriittisen ajattelijan sananvapautta ja oikeutta mielipiteeseen.

Suvakkihuora: Niin, tietysti ymmärrän kyllä että sinä varmasti pelkäät perheesi ja suomalaisen yhteiskunnan puolesta ja ei sillä ettenkö voisi dialogin nimissä ottaa kaktusta intiimialueilleni, mutta eikös kuitenkin sananvapauden pitäisi kuulua kaikille eikä vain maahanmuuttokriitikoille? Ja eikös sananvapauteen kuulu myös vastuu siitä mitä sanoo, tästä on olemassa lakikin kuitenkin.

Maahanmuuttokriitikko: No onhan niitä suvakkien lakeja jotka yrittävät estää totuutta kuulumasta, mutta kyllä minä olen sitä mieltä että mv-lehti tietää paremmin kuin suvakkimädättäjämediat tai laki.

Suvakkihuora: Niin, no tietysti tuokin on ihan relevantti uusi näkökulma keskusteluun, mutta mv-lehti on kuitenkin osoittanut myös julkaisevansa tekaistuja uutisia.

Maahanmuuttokriitikko: Ja kuka sen muka määrittelee? No suvakit tietysti! Suvakkien mustamaalausta sanon minä! Kyllä kaikki suvakit pitäisi raiskata kaktuksilla perseeseen! Ja kyllä noi sivistyssanat pitäisi nyt tästä keskustelusta jättää pois, muuten tästä tulee taas akateemikkojen höpinää jota tavallinen kansa ei ymmärrä.

Suvakkihuora: Niin, kuten sanottu ei minua sinänsä haittaa ajatus siitä että otan kaktuksen sisälleni dialogin nimissä, ja ihan tosissani kyllä olen tullut tänne keskustelemaan ja haluaisin sinun näkökulmaasi ymmärtää, mutta mitä jos nyt kuitenkin pysyttäisi asiassa ja puhuttaisi siitä maahanmuutosta.

Maahanmuuttokriitikko: Mitä puhumista siinä on? Rajat kiinni! Neekerit saunan taakse!

Suvakkihuora: No dialogihan tässä nyt se tarkoitus on, eikö niin? Että jos tästä nyt joku kiva kompromissi löytyisi kuitenkin?

Maahanmuuttokriitikko: No mun mielestä aika hyvä kompromissi vois olla se, että otetaan puolet niistä neekereistä, kerätään ne yhteen ja ammutaan ne rajalle ja sä saat päättää ketkä säästetään ja pari suvakkia raiskataan siinä sivussa ihan vaan että ne muistaa oman paikkansa meidän naisina. Mitä mieltä sä tästä olisit? Eikö se olisi aika reilu kompromissi?

Suvakkihuora: Voi vitun natsisika! Ei tästä nyt tule kyllä lasta eikä paskaa! Paitsi, että olet ihmisenä harvinaisen kusipää, niin olet myös kyllä taantumuksellisin rasistimulkku jonka olen koskaan tavannut!

Maahanmuuttokriitikko: No kyllä se on just tämmöistä todellisuudesta vieraantuneiden suvakkihuorien kanssa keskustellessa, ei ne edes jumalauta halua kuunnella ketään ja heti kun omat argumentit loppuvat alkaa se henkilökohtaisuuksiin meneminen ja natsikortin heiluttaminen! Kyllä minä nyt mieleni pahoitin tuosta ja taidan kyllä kunnianloukkauksesta syyttää, on se kuitenkin sen verran vakava syytös tuo rasismisyytös ja natsiksi haukkuminen.

Ps. Dialogi ei ollut helppoa Kullervollekaan, siitä tämäkin kuva kertoo. Kaikki kunnia Kalevalalle ja Akseli Gallen-Kallelalle.

tumblr_inline_mzo9l5gVfr1r4ggn7

Pieni tulitikkunatsi

Itsenäisyyspäivän iltana oli kova pakkanen ja lunta tuprutti solkenaan. Siellä kylmässä ja pimeässä kulki yksinäinen soturiparka, kaljupäänsä paljaana ja avojaloin. Hänellä oli kyllä ollut maiharit kotoa lähtiessä, mutta niistä ei ollut paljon hyötyä, koska hän ei osannut sitoa niiden nauhoja ja tämä kurja pikku olento oli pudottanut ne väistäessään kahta poliisiautoa, jotka vyöryivät häntä kohti kamalaa vauhtia. Toista maiharia natsi ei onnistunut löytämään ja toisen nappasi ilkeä suvakki, joka sanoi aikovansa lahjoittaa sen matujen lapsille ihan vain hänen kiusakseen. Joten Odinin soturi jatkoi kulkuaan paljain jaloin, jotka olivat sangen sinivalkoiset kylmästä – mutta ei sentään punavihreät, kuten hän tyytyväisenä ajatteli.

Vanhan nahkatakkinsa taskussa hän kantoi monta askia tulitikkuja ja hänellä oli niitä tärisevissä lumivalkoisissa käsissään. Kukaan ei ollut ollut pulassa tänään eikä hän ollut päässyt hakkaamaan yhtäkään matua ja pelastamaan arjalaisia neitoja hädässä. Väristen kylmästä ja nälästä hän marssi eteenpäin, soturirukka, hän oli kuin itse kurjuuden kuvajainen. Lumihiutaleita putoili hänen paljaalle kaljulleen ja paksulle vaalealle niskalleen, mutta hän ei kiinnittänyt niihin huomiota.

Kynttilät loistivat joka ikkunasta ja ilmassa leijui snägärin ja vanhan viinan tuoksu, olihan sentään itsenäisyyspäivä – kyllä, hän muisti sen, tietysti muisti. Olihan hänellä nahkatakkinsa alla jopa itsenäisyydestä kiittävä paita, jossa komeilivat itsenäisyyden vuosiluvut 1939-1944 ja kaulassaan leijonakoru suomalaisuuden symbolina.

Kahden talon kulmauksessa hän lysähti maahan ja käpertyi sykkyrään. Hän oli vetänyt paljaat jalkansa alleen, muttei voinut pitää kylmää loitolla, eikä halunnut mennä kotiin ennen kuin olisi vetänyt ainakin yhtä matua turpaan ja tuntenut ainakin yhden arjalaisen suomineidon esiliinassaan ja kansallispuvussaan painautuvan hänen leveää rintaansa vasten kiitollisuudesta väristen. Ja jos hän menisi kotiin, äiti jättäisi hänet arestiin. Sitä paitsi kotiin mennäkseen hänen olisi pitänyt kääntyä vasemmalle, eikä hän periaatteen miehenä voinut sellaista ajatellakaan.

Hänen lumivalkeat kätensä olivat melkein jäässä. Oi, ehkä palava tulitikku auttaisi, jos hän voisi vetää sen takin taskusta ja raapaista seinää vasten, ihan vain lämmitelläkseen kohmeisia sormiaan. Hän otti yhden ja raapaisi – kuinka se rätisikään palaessaan! Aivan kuin vastaanottokeskus, jonka hän oli yrittänyt polttaa, mutta jossa hän ei onnistunut, koska ei osannut käyttää sytkäriä. Se ei ollut lainkaan niin helppoa kuin sotaelokuvissa. Mutta tällä kertaa hän oli varustautunut tulitikuilla joten hän uskoi onnistuvansa. Tulitikun liekki hohti lämmintä, kirkasta valoa kuin pieni kynttilä, kun hän piteli kättään sen yllä. Se oli kertakaikkisen ihmeellinen valo.

Soturista tuntui kuin hän olisi istunut suuren uunin ääressä, jonka edessä jonottivat omaa vuoroaan kaikki suvakkihuorat, vassarifeministit, homot, ituhipit ja maahantunkeutujat omaa vuoroaan. Oi kuinka tuli paloikaan! Ja se tuntui niin ihmeen lämpimältä, että soturi ojensi jalkansa kuin niitä lämmitelläkseen, mutta silloin liekki sammui, uuni katosi ja hänellä oli vain puoliksi palaneen tikun jäänteet kädessään.
Hän raapaisi toisen tikun keskuksen seinää vasten. Se leimahti liekkeihin ja valon koskettaessa seinää hän näki pelkkää valkoista, näki ihmeellisen näyn itsestään valkoisessa takissa kaivautuneena juoksuhautaan suomikonepistooli kädessään, talvisodan urheana sotilaana ja Suomen puolesta taistelevana. Ja mikä vielä ihmeellisempää, lumen keskellä juoksi kaunis arjalaisneito valkoisessa liehuvassa mekossa, siniristilippua heiluttaen kuin hänen syleilyään odottaen. Sitten tikku sammui ja hänen edessään oli vain kylmä, harmaa seinä.

Hän sytytti kolmannen tikun, ja löysi itsensä marssimassa ylväästi koreassa univormussaan hakaristilipun alla. Se oli suurempi ja kauniimpi lippu joka hänellä oli omalla seinällään. Tuhannet soihdut valaisivat kulkuetta ja liput säihkyvät kaikissa sateenkaaren väreissä – ei mutta ei nyt sentään sateenkaaren, sehän on suvakkien pelleilyä! Sininen ja valkoinen erottuivat kauniisti toisiaan vasten ja hymyilevä kansallispukuinen arjalaisneito ojensi hänelle kukkapuskaa. Pikkunatsi ojensi juuri kättään puskaa kohti ja sitten tuli sammui.

Ikkunoissa loistavat kynttilöiden valot kohosivat yhä ylemmäs kunnes ne näyttivät sekoittuvan taivaan tähtien joukkoon. Sitten hän näki ilotulitusraketin putoavan, jättäen jälkeensä tulisen vanan. ”Joku tekee kuolemaa”, ajatteli pikkunatsi, sillä hän tiesi viikinkien mytologiasta, ainoasta mytologiasta, jota hän oli koskaan rakastanut, että kun ilotulitusraketti putoaa, oli sielu matkalla Valhallaan.

Hän raapaisi tikun seinää vasten, ja valo ympäröi hänet; ja kirkkaudessa seisoi itse Adolf Hitler, kirkkaana ja loistavana, silti lempeän ja rakastavan näköisenä, hymy kirkastaen hänen ylväitä piirteitään.

”Adolf!” Huusi pikkunatsi, ”Oi ota minut mukaasi! Tiedän että menet pois kun tikku palaa loppuun; katoat niin kuin se kaunis polttouuni, ihana arjalaisneito ja mahtava lippusi!”

Ja kiireesti hän sytytti koko kimpun tulitikkuja, sillä hän tahtoi pitää Adolfin luonaan. Ja tikut hohtivat valkoista valoa, joka oli kirkkaampi kuin kesäpäivä, eikä Hitler näyttänyt edes hänen huoneensa seinällä niin suurelta tai niin kauniilta. Tämä otti pikkunatsin syliinsä ja he kumpikin lensivät ylöspäin kirkkaudessa ja ilossa kauas taivaaseen, missä ei ole kylmää eikä nälkää eikä suvakkeja, homoja, matuja, toisinajattelijoita tai muita kuin valkoisia himossaan kyltymättömiä arjalaisneitoja sillä he olivat menneet omaan kuplaansa ikuisiksi ajoiksi.

Aamun koitteessa makasi pikkunatsi, posket kalpeina ja autuas hymy huulillaan, nojaten vasten seinää – hän oli jäätynyt kuoliaaksi itsenäisyyden puolesta. Ja uuden päivän aurinko nousi, valaisten pikkunatsin ruumiin säteillään. Natsi istui vieläkin kuolon kangistamana, pitäen tulitikkuja ja suomiviinapulloa kädessään ja suurin osa niistä oli palanut.
”Hän yritti lämmitellä”, sanoivat aatetoverit. Toisten mielestä se oli surullinen yksittäistapaus. Mutta kukaan ei voinut aavistaa niitä kauniita asioita, joita hän oli nähnyt tai mihin autuuteen hän oli astunut Adolfin kanssa itsenäisyyspäivänä, itsenäisen Suomen puolesta taisteltuaan.

Suomineito