Prinsessa kultatukka

Olipa kerran kaunis arjalainen prinsessa Kultatukka, joka oli jo syntyessään niin kauniin arjalainen sinisine silmineen, kultaisine hiuksineen ja vitivalkoisine ihoineen että heti hänen arjalaiset vanhempansa ja kaikki kuningaskunnan arjalaiset tytön kauneuteen ihastuivat.

Niin päätettiin kuningaskunnassa pitää suuret juhlat prinsessan syntymisen kunniaksi, ja sinne kutsuttiin kaikki kynnelle kykenevät haltijattaret ja vaaleat sukulaiset. Mutta voi! Yhdellä haltijattarella oli jonkun geenivirheen vuoksi ruskeat silmät eikä sellaista tietysti voinut arjalaisissa bileissä mitenkään hyväksyä, sehän olisi ollut häväistys prinsessan kauneudelle. Niinpä jätettiin haltijatar kutsumatta.

Tästä loukkaantui kovin ruskeasilmäinen haltijatar, koska ei pystynyt näkemään omien geeniensä perimmäistä vajavaisuutta, joten hän päätti kostaa arjalaisille. Hän kutsui kaikki kynnelle kykenevät satuolennot, yksisarviset sateenkaariharjoineen, peikot epäilyttävine suhdekuvioineen, rumat maahiset punavihreine kaapuineen, lohikäärmeet jotka lensivät vasemmalla ja muut jotka eivät olleet tervetulleita arjalaisten bileisiin ja yhdessä he päättivät koota lehden, jonka nimeksi äänestettiin yksimielisesti SITÄ HUTTUA?! Heidän katalaan suunnitelmaansa kuului että heti kun joku sitä lehteä lukisi, tämä heti kuolisi silkasta turhautumisesta ja tylsyydestä, koska niin paksua ja haisevaa paskaa he siihen tieten tahtoen kirjoittivat.

Lehdestä tulikin niin paskainen julkaisu, että jopa kirjoittajat itse sitä häpesivät eikä kukaan sitä pystynyt nenäänsä nyrpistämättä lukemaan, heti leimahti sellainen haju joka sai kovimpienkin silmät kyyneliin. Tällä välin arjalaiset edelleen juhlivat, mutta kuningas oli kohmelossaan kuitenkin tajunnut moisen julkaisun olemassaolon ja kovin siitä sydämistyi varsinkin kun hän tiesi sen tyttärensä erityisen herkkää arjalaisuutta loukkaavan. Niin määräsi kuningas epätoivoisena kaikki julkaisut SITÄ HUTTUA?! – lehdestä heti poltettavaksi. Tietysti tämä ei toiminut, koska siitä leijui vielä pahempi paskanhaju valtakunnan ylle kun nämä inhottavat julkaisut isoille rovioille heitettiin.

Niin kuluivat seuraavat viisitoistavuotta rauhallisesti ja kaunis prinsessa Kultatukka varttui vaikeaan teini-ikään. Lisäksi ruskeasilmäinen haltijatar oli onnistunut muutaman SITÄ HUTTUA?!-lehden pelastamaan, hän oli odottanut aikaansa ja nyt koston päivä alkoi hänelle loistamaan. Sattuipa vielä niin, että kuningas ja kuningatar olivat poissa linnastaan juuri sinä päivänä, jolloin prinsessa täytti viisitoista vuotta. Tyttö oli aivan yksin suuressa linnassa. Lopulta hän tuli vanhaan torniin, jossa hän ei ollut koskaan ennen käynyt. Hän nousi ylös kapeita kierreportaita ja tuli pienelle ovelle. Ovessa oli lukko ja siinä vanha, ruostunut avain. Prinsessa kiersi avainta. Ovi avautui. Pienessä ullakkohuoneessa istui vanha eukko kummallisen näköinen lehti kädessään.

”Päivää, täti”, sanoi prinsessa Kultatukka, ”Mitä sinä teet? Mikä tuo lehti on?”

Niin meni pahaa aavistamaton prinsessa Kultatukka tätiä kohti ja pyysi saada katsoa lehteä. Eukko antoikin lehden hänelle. Mutta tuskin hän oli ensimmäisen lauseen lehdestä lukenut kun hän jo nukahti sadan vuoden uneen silkasta tylsistymisestä. Ja saman kohtalon kokivat piankin koko hovin arjalaiset kun he julkaisun käsiinsä vuorotellen saivat.

Niin syntyi linnan ympärille läpipääsemätön kupla arjalaisten haltijoiden toimesta, joka ympäröi koko linnan ja piti sen tiukasti eristyksissä koko maailmasta. Mutta kansan syvät rivit alkoivat kiinnostua linnasta ja yrittivät sinne murtautua. Yksi näistä oli tummaverinen prinssi, joka oli päättänyt murtaa arjalaisen kuplan linnan ympäriltä ja hän myös halusi nähdä oliko prinsessa Kultatukka todella niin ihana kuin sanottiin.

Tästä suivaantui linnaa suojelevat arjalaiset haltijat ja päättivät yksissä tuumin loihtia lohikäärmeen prinssin vastukseksi. Mutta voi! Tuskin he olivat ehtineet lohikäärmeen loihtia kun he tajusivat sen olevan väriltään punavihreä, eikä se käynyt laatuun. Niin heidän oli äkkiä loitsittava lohikäärme pois ja sillä välin, kun he yrittivät löytää sinivalkoista lohikäärmettä, oli prinssi jo päässyt sisään kuplasta nukkuvaan linnaan. Vihdoin prinssi tuli torniin ja löysi prinsessa Kultatukan nukkumasta lattialla lehti vieressään. Ja kovin kaunis prinsessa tietysti olikin, niin kaunis että prinssi kumartui ja suuteli häntä.

Samalla hetkellä heräsi prinsessa Kultatukka ja alkoi saman tien kirkua nähdessään ruskeat hiukset, sillä hän ei ollut koskaan ennen sellaista hiustenväriä nähnytkään. Rauhoituttuaan prinsessa kuitenkin rakastui mielettömästi prinssiin ja meni ilmoittamaan vanhemmilleen, jotka olivat juuri heränneet, että nyt loppui se arjalaisuuden elättely, minä haluan lapsia joilla on tummat silmät ja nyt ryypätään sen kunniaksi sellaisissa bileissä johon kaikki ovat tervetulleita. Ei vanhemmilla tähän mitään sanomista ollut sadan vuoden unen jälkeen, olihan maailma toki muuttunut siinä ajassa ja se muutos heidän oli hyväksyttävä. Niinpä kutsuttiin historiallisiin hääjuhliin kaikki eikä kukaan edes huomannut kaiken sen ruuan tuoksun alta että prinsessan kamarissa tuntui yhä pieni paskanhaju SITÄ HUTTUA?!-lehden jäljiltä.

Sen pituinen se.

Vapaus

Mainokset

Tekijä: Arjalaisneidin isänmaalliset tunnustukset

Olen vitivalkoinen arjalainen ja julkaisen tässä blogissa pääasiassa isänmaallisia kaunokirjallisia tekstejäni.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s