Susinarttu ja pikkunatsi

Vaka vanha susinarttu
Tietäjä iän-ikuinen
Kohtas nuoren arjalaisen
Pikkunatsin paskiaisen
Sanoi nuori arjalainen
Laiha poika lappalainen:

”Hyväpä aatteeni tieto
Homma sitä parempi
Oma tietoni ylinnä
Suvakin vertoja vetävä
Itse haastan narttuseni
Sanelen sanelijani.”

Sanoi tuohon noitaneito,
Lausui tietäjä iän ikuinen
Sanan virkki, noin nimesi:

”Oh mun vähä pikkunatsi
poika pienisieluinen,
Luuletko selviäväsi,
Tämän tiedon tietäväsi,
Mieti toiste, laiha lapsi,
Mieti kerran, kaitaposki!
Aivoillasi ajattele,
vaikka mielesi tekevi!
Väisty tieltä laiha natsi
Kotihisi poika rukka,
Himmene jo hiiden hurtta,
Maahasi manalan rakki!”

Ei tuostana tottele nuorna natsi,
Ei kuunnellutkana laiha poika,
Jos ei hullu niin on himmi,
Vähämieli on jo vallan.

Kuin silloin sanottanehen,
miten silloin virkatahan
Kun mieli miehen tekevi,
Muttei aivot ajattelevi,
Rasistiksi ryhtymähän
Natsiksi kasvamahan
Pakolaista tappamahan
Suvakkia silpomahan?
Ketä silloin kutsutahan,
kenet avuksi huudetahan?
Näin jo mietti punikkihuora
Susinarttu iänikuinen
Mielessänsä kyseleskeli
Ajatteli aivoillansa:

”Kutsunenko kalmanväen,
kauan liekona levänneen,
Huudanko hiiden huorat,
homesuut huoneistansa,
Vaiko vedenväen valehtelevan,
vitun vihat sisältäni,
rasistille riehuvalle
fasistille melskaavalle?
Kun ei lie minussa naista,
akan tyttäressä narttua,
tämän rienan siistijäksi,
tämän tahran pesijäksi,
Tämän väen paimeneksi,
hyvän kalman kaitsijaksi.
Panenko parempiani?
Ketä kutsun, piika poloinen?”

Kuu paistaa heleästi,
Natsi nauraa karkeasti
Käsillänsä kuristeli
Ranteillansa ravisteli
Susinartun suvaitsevan
Punikin pahan porton
Julmistui jo noidan narttu
Vihastui tietäjä iänikuinen

Jo lauloi luinen likka
Paha portto irtolainen
Koditon kiertolainen
Jo loitsi neito hurjanlainen
Sanoja sanan-alainen,
Hiiden huora hillitön,
Lemmon lutka estoton,
Sanan virkki, noin nimesi:

”Kalman neito kaunoinen,
Surman piika hienohelma,
minua et saa mukaasi!
Verivalani valuvat hiekkaan,
lupaukset syntyvät rikottuina,
mutta minua et perkele vie.
Minulla on voimasanat kanssani,
kirosäkeet turvanani,
Raivon voima syvällä,
vitun väki sisälläni!”

Tunsi voiman ruumiissansa,
Mahtisanat kehossansa,
Vahvat sanat lausutteli
Loitsunsa lauleskeli:

”Kiputyttö Tuonen neiti,
joka istut kipukivellä,
Kipuvuorta vääntelet.
Kuule sanat martaan kuusta,
loitsuni vitun vihasta.
Minä olen kalliolla nukkuja,
Kipuvuorta kiipeävä,
Väkijuoman villitsemä,
tuliliemen hurjistama.
Olenhan lehtolapsi loskakelin,
pakana lumeen syntynyt.
Surman säikyttäjä,
Kalman karkottaja,
räyhähengen tuudittaja.
Mielihallan manailema.

En ole orja sielultani,
piika nätti mieleltäni.
Olenhan pedon tytär mielipuoli
Olenhan Lapin noidan liekuttama,
Kiputytön kiikuttama,
Vammattaren riepottama
Syntymässä raivostunut,
kohdussa kiukustunut.
Olenhan suvakkihuora julmistunut,
Vihainen isänmaan vihollinen,
epäkansalainen unohdettu
ihmisroska ohitettu!

Kun ei lie minussa naista,
noidan tyttäressä naarasta,
niin panen parempiani!
Kutsun joukot Tuonelan,
martaan miehet, lemmon lutkat
Tuekseni, turvakseni,
väekseni, voimakseni
Tässä työssä työlähässä,
tuskassa kovassa.
Nostan maasta kulkuriveljet,
pellosta pirihuorat,
Kaikki kadun kodittomat,
Hiekasta huumehörhöt,
joka porton hienohelman.
Sekä juopot kaikenlaiset,
viinan viemät vähämielet,
Mielikarvaat mielipuolet,
kaikki hullut haudastanne,
sieluttomat syvänteestä,
Sillan kaiteella seisovat.
Tyhjyyteen putoavat, takaisin katsovat,
Turvapaikasta haaveilleet,
Aikaisin lähteneet,
Ihmisroskat monenmoiset
Riesaksi rasistille,
Surmaksi suvaitsemattomalle!”

Näin noitui susinarttu
Vaka vanha vainonlainen
Manaili manan majoille,
kailotteli Tuonen tuville,
tämän kirkon kalmistolle,
näiden katujen kulmille.
Rasitteeksi rasistille
Vihaksi vähämielen.
Huusi huora hiisillensä
Kailotteli lemmoillensa
Sanan virkki, noin nimesi:

”Haastan teille veriveljet
Maanjuoksijat, mierolaiset,
Kodittomat, kiertolaiset,
Narkkarit vapisevat,
Huumehörhöt hytisevät.
Juoskaa sisareni siveettömät,
hurmeiset Hiiden huorat.
Rappukäytävien loukoista,
tuulen tehdyistä tuvista,
ahoista ahtaanlaisista,
korvista turvattomista
Pitkiltä pihoiltanne.

Huudan teille kadulle paleltuneet,
käsiini mädäntyneet.
Käykää tänne kutsuttaessa,
likan näin loitsiessa.
Tulkaa luokseni!
Väekseni, voimakseni
tuekseni, turvakseni.
Tässä maailmassa kovassa,
tämän tuskan tuntevassa.
Kuulkaa minua kalmanväki,
Väki vanha voimallinen,
kauan liekona levännyt,
maan sisässä mädännyt,
homesuut huoneissansa!

Jos ei tuosta kyllin liene,
Jos et tuostana tottele,
Tuonen tytti, martaan portto,
Kalman neito, tulen lautta,
Surma sievä Saatanani,
Kivutar, hyvä emäntä,
kaiken tuskan kassapäinen,
Vammatar valio vaimo,
joka uit Tuonelan joessa.
Kuulkaa lauluni raivoisa,
Vihapuheeni vimmainen!
Väkijuomalla nuoret nostetahan,
vanhat vahvoilla sanoilla.

Herää susi sielustani,
peto kaunis mielestäni
Hiiden Akan synnyttämä,
Pirun neidon sikiämä,
Metsän vapaa juoksija,
Sinä salassa surmattu
Sisälleni haudattu.
Tule Surma suota myöten,
säkkijärven jäätä myöten
Tapa natsi laulamasta,
rasisti rääkymästä!”

Jo itkivät tunturit,
Kollottivat kivipatsaat,
Valitteli vuorenväki.
Vuotivat vainiot verta,
Noruivat niityt hurmetta,
Pellot elämännesteitä
Manasi maanväki.
Jo kiehuivat järvet,
Kuohuivat meret,
Poreilivat pienetkin joet,
Vaka vanhan kyynelistä
Alta kulmain kulkemista
Läpi päänsä vieremistä
Valpastui vedenväki.
Jo nyt kuultiin kummia
Kuului mekkala metsästä,
Karjunta kauhea korvesta,
Kiiri kaduilta kailotus,
Raivo rappukäytävistä,
Laulu hurja kodittomien,
Veisu vanha osattomien
Vastaus vanhan väen
Tämän kirkon kalmistoista
Tämän kadun kulmauksista.

Nousi maasta kulkuriveljet,
Ryömi ruumiit rappukäytävistä
Hiekasta huumehörhöt,
Pelloista pirihuorat.
Vainioilta vanhat kaunat,
Punikkihuorat pitkiltä pihoilta,
Lahtarilutkat lepäämästä
Teloitetut tantereesta,
Mestatut mullan alta.
Vammattaren viljelemät,
Kiputytön kasvattamat.

Tuli vuorilta vanhat juopot,
Kulmakunnan kylähullut,
Kallioille kylmettyneet,
Tuuleen tupaan tehneet
Metsässä makoilevat.
Tuonen Tytin turvaamat
Väkijuoman varjelemat

Nousi merestä mielettömät,
Niemistä nimettömät,
Pohjasta paperittomat,
Vedestä vihaa paenneet,
Matkalleen kadonneet.
Kohdussa kauhistuneet,
Sodissa syntyneet,
Räjähdysten raiskaamat,
Surman piian sikiämät,
Kalmanväen kiikuttamat,
Homesuiden liekuttamat
Hukkuneet huivipäiset,
Mustat lapset mädäntyneet
Kaikki maailman unohdetut.

Sieltä kohosi vanha väki
Kauan liekona levännyt,
Sisarensa suojaksi,
Turvaksi tuntemansa,
Osattomalle osaksi
Kyynelehtivälle kaitsijaksi
Tappoi natsin nauramasta,
Rasistin riehumasta
Näillä muinoin muistetuilla
Noilla synnyillä syvillä
Joit ei tiiä kaikki natsit
Ymmärrä eräät urohot
Tällä inhalla aattehella
Likaisella liikkehellä
Näilla raukoilla rajoilla
Poloisilla pohjanmailla.

gallen_lemminkaisen_aiti

Advertisements

Tekijä: Arjalaisneidin isänmaalliset tunnustukset

Olen vitivalkoinen arjalainen ja julkaisen tässä blogissa pääasiassa isänmaallisia kaunokirjallisia tekstejäni.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s